No tässä vaiheessa kaikki alkoi omasta puolesta mennä päin... honkia. Masterin äänihän minulle aiheuttaa päänsärkyä, en tiedä miksi sekä pihalla oleva tuuli puhalteli savut suoraan halliin lyhyen savupiipun vuoksi. Työkalut olivat koko ajan väärissä paikoissa ja työnteko muutenkin tuntui kauhean nihkeältä.
Monien kirosanojen jälkeen alkoi kuitenkin tulla tulosta. Pakoputki irroiteltiin, samoin startti. Piuhoja, vaijereita ja vivustoja alkoi irtoamaan kuin itsestään. Leo ähisi auton alla irroittaessaan vaihteistoa ja itse taistelin keulan kanssa.
Moottori saatiin vaihteistoineen irti ja lattialle, seuraava kysymys: "Öö... Mite me saahaa se tuolta alta poikke??". No keulassahan oli sopivasti pulttia sen verran että aikaisemmin hallille tuoduista kelkankuljetusraudoista oli neliskanttista putkea ja sattui vielä olemaan valmiiksi poratut reiät oikealla kohdalla "Tästä kottikärryn teemme". Tyhjä keula ja muutenkin kevyt runko siirtyi näppärästi moottorin yli kahden henkilön voimin, takarenkaat olisivat voineet hieman paremmin rullata, en kuitenkaan ihan heti tällä kottikärryllä perunamaalle lähtisi.
Konehuone oli kuitenkin nyt paljon avarampi, vanhat jarrulinjastot ja johdotukset ovat varmasti helpompi purkaa uusien tieltä pois ja tottakai se konehuoneen ruosteenpuhdistus ja maalaus. Pellit näyttivät pikaisesti vilkaistuna olevan hyvässä kunnossa ja migille en uskoisi käyttöä olevan, mutta tarkastellaan vielä paremmin.
Leon sormi jäi jumiin vesipumpun hihnapyörään
JR
